Hannibal

Virallisesti [=papereista katsottuna] Hanni on papillon, mutta todellisuudessa phalene. Toisin sanoen Hannilla on virheellinen merkintä rekisteripapereissa.
Papillonin ja phalenen erottaa toisistaan vain korvat, joten pennut rekisteröidään aina vanhempien mukaan. Hannin vanhemmat ovat papilloneja, joten Hannikin on rekattu paplariksi, vaikka phalenehan siitä tuli korvien jäätyä lurpalleen. Korvien tähden Hannista ei voi puhua papillonina, vaan phalenena.

Hanni luulee olevansa muita suurempi koira -tai ainakin isompi kuin mitä todellisuudessa onkaan. Eläinlääkärikin nimitti Hannia osuvasti Tiikerinmetsästäjäksi. Sitähän tämä meidän eläin on.

Luonne ei ihan osu kohdilleen rotumääritelmän kanssa, sillä Hanni on hieman ärhäkkä, joskin ei enää nyt vanhana yhtään siinä mittakaavassa kuin nuorempana, jolloin ärähti aika helposti. Vieraiden ihmisten en edelleenkään salli koskea Hanniin, sillä Hanni on mitä on; arvaamaton.
Vieläkään en ole päässyt perille millä perusteella Hanni luokittelee ihmiset (ja koirat)
-niihin, joita se palvoo [näitä on hyvin vähän]
-niihin, jotka on ihan okei tyyppejä [näitä löytyy muutama]
-niihin, joita se sietää [näitä on aika paljon]
-niihin, joiden kanssa se ei halua olla tekemisissä [näitä on paljon].

Hanni on mahdottoman fiksu koira. Sanonkin sitä meidän Fiksuksi Piskiksi, sillä se on nopea oivaltamaan uusia asioita. Uudet temput se oppii hetkessä [mikäli palkasta sovitaan, sillä ilman nameja Hanni ei harrasta sirkusta].