Remmien toisessa päässä

Minä siis olen se, joka löytyypi remmien toisesta päästä ja on myös näiden sivujen takana.
Olen 20-vuotias ylioppilas Etelä-Suomesta ja valkoisen lakin painoin päähäni itsenäisyyspäivän -06 kieppeillä.

Koirien kanssa on tullut harrastettua jo muutamisen vuotta. Hanni on ensimmäinen koirani, muttei ensimmäinen lemmikkini. Ennen Hannia taloudestamme on nimittäin löytynyt yksi pupujussi ja yksi kisu.
Hannin myötä olen innostunut koiran kouluttamisesta ja ennen kaikkea agilitysta. Pienempänä ihailin Lassieta ja halusin kouluttaa Hannista yhtä älykkään ja siksi Hanni siis taitaa niin paljon kaikkea turhaa.

Ensimmäiset gerbiilit tulivat minulle vuonna 2000 ja sen jälkeen niitä on ollut tässä koirien rinnalla koko ajan. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että Sasmendaali, lajinsa viimeinen, jää minulle viimeiseksi tunnelihiireksi. Ainakin nyt hetkeksi.

Eläinten ohella suurta osaa elämässäni näyttelee musiikki. Aloitin soittoharrastukseni esikoulussa, jolloin instrumenttinani oli nokkahuilu. Ala-asteen toisella luokalla tuli kuvioihin piano ja sillä tiellä ollaan edelleen. Pianoa on siis tullut soiteltua reilu kymmenen vuotta. Jossain välissä kävin myös kitaratunneilla sekä kokeilin koulun steelbandissa, mutta lopulta luovuin melkolailla kokonaan kummastakin. Ainoastaan kitaraa soittelen vielä toisinaan.

Pidän myös urheilemisesta. Mitään lajia en sinänsä harrastamalla harrasta, mutta rullaluistelu on mieleeni. Toisinaan eksyn myös harrastelijoiden jalkapalloharjoituksiin. Aika usein harjoitukset jäävät kyllä välistä agilitykilpailuiden kiilatessa päälle. Käyn myös juoksulenkeillä, kun aikaa on ja siltä tuntuu. Hanni ja Elvishän sitten vievät minua aina kävelylenkeille metsiin.